Peducalehden haastattelussa Vesa Korkkula (vas.)

Esittele itsesi lyhyesti.

Olen 30-vuotias helsinkiläinen kaupunkiaktivisti ja lukion filosofian ja elämänkatsomustiedon opettaja. Olen Helsingin kaupunginvaltuustossa Vasemmistoliiton 2. varavaltuutettu ja nuorisolautakunnan varsinainen jäsen. Harrastan skeittausta, pyöräilyä ja olen DJ. Tykkään myös askartelusta.

Vesa Korkkula (vas.)

Mitä ajattelet nykyisestä opintotukijärjestelmästä? Muuttaisitko sitä?

Opintotuki on aivan liian pieni. Tämän takia on tehtävä huomattavan paljon töitä opiskelun ohessa, jotta kykenee maksamaan pääkaupunkiseudun kiskurimaisia vuokria. Tämä myös aiheuttaa opiskeluaikojen pidentymistä. Opintolainalla eläminen ei näitä ongelmia ratkaise. Opintotuki tulisi uudistaa osana laajempaa sosiaaliturvan uudistusta. Tulevan yhteiskunnan sosiaaliturvan tulee rakentua perustulon varaan, jonka tulee olla vähintään 750 €. Tämä korvaisi nykyisen täysin riittämättömän opintotuen.

Mikä on koulun tärkein tehtävä?

Antaa eväät elämää varten. Filosofian ja ET:n opettajana korostan myös valmiuksia kriittiseen ajatteluun, esimerkiksi medialukutaidon avulla. Koulun tulee pyrkiä siihen, että lapsista kasvaa avarakatseisia ja erilaisuuteen positiivisesti suhtautuvia ihmisiä. Koulun pitää toimia tukena elämän murrosvaiheissa, etenkin jos asiat koulun ulkopuolella eivät suju.

Koulu on myös ennen kaikkea paikka, jonka tulisi tuottaa positiivinen osallisuuden kokemus yhteiskunnasta. Koulun tulee pyrkiä siihen, että lapset ja nuoret kokevat olevansa tärkeitä juuri sellaisina kuin he ovat. Oikeistolainen “lapsissa on maamme kilpailukyvyn tulevaisuus” -mentaliteetti ei minua vakuuta.

Miten kehittäisit Suomen koulujärjestelmää?

Koulujärjestelmämme on edelleen hyvin todennäköisesti maailman paras, joten en näe suuria muutostarpeita. Suurimmat ongelmat ovat yliopiston puolella, joka omana opiskeluaikanani vuosina 2006–2012 meni koko ajan huonompaan suuntaan. Viimeinen piikki oli opetusministeri Krista Kiurun tilaama selvitys, joka ehdottaa ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen yhdistämistä, yliopiston rahoittamisen ehdoksi tutkijoiden määrän vähentämistä, yliopistojen ja teollisuuden yhteisprofessuureja, pienten opetus- ja tutkimusyksikköjen lakkauttamista ja lukukausimaksuja. Jos minut valitaan kansanedustajaksi, teen kaikkeni, että nämä uudistukset eivät toteudu. Yliopistojen autonomia ja riittävä julkinen rahoitus on taattava.

Onko Suomen koulujärjestelmä mielestäsi tasa-arvoinen?

Kuten muukaan yhteiskuntamme, ei myöskään koulujärjestelmämme ole tasa-arvoinen. Etenkin opettajankoulutuksen pitäisi tuottaa opettajia, jotka ovat tietoisia vallitsevista sukupuoleen, etnisyyteen, seksuaalisuuteen ja yhteiskuntaluokkaan kytkeytyvistä eriarvoistavista tekijöistä ja rakenteista. Lapset eivät valitettavasti aloita peruskoulua samalta lähtöviivalta. Hyvin koulutetut vanhemmat valitsevat lapsilleen luokan, jossa on esimerkiksi musiikki- tai liikuntapainotus. Tämä on uudenlainen erottautumisen väylä, joka lisää koulujen välisiä eroja.

Koulujärjestelmämme ei myöskään siksi ole tasa-arvoinen, koska esimerkiksi haja-asutusalueiden lukioiden opetustarjonta ei ole yhtä kattava kuin suurempien väestökeskittymien. Toisaalta esimerkiksi pääkaupunkiseudulla asuu enemmän maahanmuuttajia kuin muualla ja useat maahanmuuttajalapset tarvitsevat erityistä tukea, ja jos tätä ei ole leikkausten takia tarjolla, ei voida puhua koulutuksen tasa-arvoisuudesta.

Onko opettajan palkka liian pieni, liian suuri vai sopiva?

Opettajan työn suurin ongelma ei ole mielestäni liian pieni palkka, vaan yleisesti kuormittava hallintotyö kuten asioiden hoito Wilman ja sähköpostin kautta sekä kaikenlaiset kokoukset ja niin edelleen. Liian suuret luokkakoot ja resurssien puute ovat myös suuria ongelmia, jotka tekevät työstä raskaasti kuormittavaa.

Tulisiko luokkakokoja mielestäsi rajoittaa/pienentää?

Kyllä ehdottomasti. Opetan tälläkin hetkellä yhtä 40 oppilaan ryhmää. Tämä on oppituntien sujuvuuden kannalta aivan liian iso ryhmä. Pitäisi olla lakisääteiset ryhmäkokojen ylärajat esimerkiksi seuraavasti: 1.–3. luokilla 20 oppilasta, 4.–9. luokilla 24 oppilasta, ammattioppilaitoksissa 20 ja lukiossa 33 oppilasta.

Millaisena näet kasvatustieteilijöiden tulevaisuuden työmarkkinoilla?

Näen sen positiivisena. Kasvatustieteilijöiksi kouluttautuvat kykenevät työllistymään monipuolisesti opetuksen puolelle ja asiantuntijoiksi erilaisiin hallinnon organisaatioihin. Toki myös sivuainevalinnat vaikuttavat.

Mikä arvo on kasvatustieteellä yhteiskunnassamme?

Nähdäkseni Suomi on niitä harvoja paikkoja maailmassa, jossa opettajan ammattia ja kasvatustieteitä arvostetaan ja niiden merkitys tunnustetaan.

Miksi peducalaisen pitäisi äänestää juuri sinua?

Ensinnäkin olen lukio-ope, eli minulla on kosketus koulumaailman arkeen ja toiseksi haluan toimia sen puolesta, että meillä on jatkossakin yksi maailman parhaista koulujärjestelmistä ja yliopistolaitoksista. Tämä tarkoittaa yhdenvertaista koulujärjestelmää, jolla katkaistaan nykyinen eriarvoistumisen kierre ja joka antaa nuorille eväät jatkaa opintojaan tai tehdä elämällään mitä parhaaksi näkevät.

Kaiketi sitäkin voinee pitää meriittinä, että en ole liian itsekeskeinen ihminen, koska koin tämän kysymyksen tämän haastattelun vaikeimmaksi. Valitettavasti politiikkaan liittyy itsensä väkinäinen esiintuominen ja siitä en pidä.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s