Peducalehden haastattelussa Daniel Sazonov (kok.)

Esittele itsesi lyhyesti.

Olen 22-vuotias oikeustieteen ja tuotantotalouden opiskelija Helsingin Yliopistosta ja Aalto Yliopistosta. Kipinän yhteisten asioiden hoitamiseen olen saanut jo nuorena partiosta ja koulun politiikassa toimimiseen opiskelija- ja nuorisojärjestökentällä. Olen toiminut mm. Lukiolaisten Liiton puheenjohtajana, edustajistotehtävissä ja Nuorisoyhteistyö Allianssin hallituksessa. Opiskelujen ohella olen töissä asiantuntijana Suomen Vuokranantajat ry:llä.

Daniel Sazonov

Daniel Sazonov (kok.)

Mitä ajattelet nykyisestä opintotukijärjestelmästä? Muuttaisitko sitä?

Perusratkaisultaan nykyinen opintotukijärjestelmä on hyvä. En kannata esimerkiksi täysin lainamuotoiseen tukeen siirtymistä. Todellisuutta on myös se, että opintotuen taso on erityisesti pääkaupunkiseudulla matala,kun se suhteutetaan esimerkiksi jo pelkästään asumiskustannuksiin. Näenkin, että opiskelijalla on oltava riittävän hyvä mahdollisuus täydentää toimeentuloaan työnteolla ja siksi korottaisin opintotuen tulorajoja.

Tekisin myös joitakin yksittäisiä muita muutoksia opintotukijärjestelmään,jotka alleviivaat istuvien poliitikkojen ymmärtämättömyyttä opiskelijan arjesta. Yksi mainittavan arvoinen yksityiskohta on, että luotu jako alempaan ja ylempään korkeakoulututkintoon kohdennettuun opintotukeen on keinotekoinen ja pitäisi purkaa. Jos kandiin kohdennetun tuki kuluu loppuun ennen kuin kandi on valmis, voi valmistuminen hidastua taloudellisiin vaikeuksiin, vaikka maisteriopinnot olisivat samaan aikaan pitkällä.

Mikä on koulun tärkein tehtävä?

Koulun tärkein tehtävä on antaa oppilaalle sellaiset valmiudet, joilla hän pärjää jatko-opinnoissaan ja elämässään ja voi niiden varaan rakentaa omaa tulevaisuuttaan. Näiden valmiuksien pitää olla yhtäläiset taustasta riippumatta. Koululla onkin mitä keskeisin merkitys yhteiskunnallisen tasa-arvon turvaajana.

Miten kehittäisit Suomen koulujärjestelmää?

Keskeistä on varmistaa laadukas ja ajassa kiinni oleva koulutus kaikilla asteilla. Tämä edellyttää vahvaa peruskoulu sekä selkeitä opintopolkuja toiselle ja korkea-asteelle. Tärkeimmät kehityskohdat laadun kehittämisen lisäksi ovat siirtymät.

Ensinnäkin olisi varmistettava kaikkien siirtyminen toiselle asteelle itselle mielekkääseen koulutukseen. Tässä tarvitaankin panosta erityisesti opinto-ohjaukseen niin opinto-ohjaajien kuin kaikkien aineopettajien toteuttamana.

Toiseksi olisi turvattava jouheva siirtymä jatko-opintoihin toiselta asteelta. Useammat pakotetut välivuodet eivät ole mielekkäitä yksilön eivätkä yhteiskunnan näkökulmasta. Siirtymää korkeakouluun voitaisiin sujuvoittaa esim. lähentämällä lukion ja korkeakoulun yhteistyötä, aloittamalla tutkintoon johtavaa koulutusta kaksi kertaa vuodessa tai parantamalla mahdollisuutta opiskella välivuoden aikana esimerkiksi avoimessa yliopistossa.

Kolmantena kehitettävän siirtymänä on siirtymä koulutuksesta työelämään. Tämä vaatii vahvaa yhteistyötä yritysmaailman, kolmannen sektorin ja julkisten työnantajien kanssa koulutusvaiheessa niin toisella asteella kuin korkeakoulussakin. Erityisesti tässä on petrattavaa lukioilla ja yliopistoilla.

Onko Suomen koulujärjestelmä mielestäsi tasa-arvoinen?

Koulutusjärjestelmän tasa-arvoisuuteen liittyy monta ulottuvuutta eikä tasa-arvotyö koulutuksessakaan ole valmista. Olemme hyvässä tilanteessa sen suhteen, että kukkaron paksuus ei määritä mahdollisuutta kouluttautua. Tästä on pidettävä kiinni.

Vahvimmat teot koulutuksellisen tasa-arvon puolesta on riittävien resurssien turvaaminen koko koulutusjärjestelmään ja erityisesti perusopetukseen. On varmistettava, että riittävän varhaisessa vaiheessaoppilaat saavat tarvitsemansa tuen. Toinen elementti tasa-arvossa on se, että koulutusjärjestelmämme ei synnytä pussinperiä. Tämä meillä on ehkäisty hyvin, mutta siirtymien mahdollisuudet ja edellytykset pitäisi tehdä vieläkin näkyvämmiksi. Jos taas katsomme sukupuolinäkökulmaa, alojen sukupuolittumisen ehkäisemisessä meillä on vielä tehtävää, jotta päästäisiin tilanteeseen, jossa ei olisi miesten tai naisten aloja.

Onko opettajan palkka liian pieni, liian suuri vai sopiva?

Arvokkaasta työstä opettajille olisi syytä maksaa parempaakin palkkaa, mutta taloudellinen tilanne julkisella sektorilla rajoittaa palkkakehityksen mahdollisuuksia erityisesti tällä hetkellä. Palkkauksessa on myös eroja alan sisällä ja kokemusvuosiperusteisesti. Tässä nuoremmat, vasta työuransa alussa olevat opettajat, ovat altavastaajia. Esimerkiksi valmistelutyö saattaa olla huomattavan työllistävää, mutta palkka ei tätä huomioi. Erikseen on nostettava vielä julkisuudessakin esillä ollut kestämätön tapa pätkiä työsuhteet lukuvuoden mittaisiksi niin, että aloittavat opettajat joutuvat työttömiksi tai muuhun työhön kesäkuukausien ajaksi.

Tulisiko luokkakokoja mielestäsi rajoittaa/pienentää?

Luokkakokojen pienentäminen on ehdottomasti kannatettava tavoite. Enkuitenkaan lähtisi määrittelemään lain tasolle luokkien enimmäisoppilasmäärää. Siitä säätäminen lailla edustaa Suomen politiikassa turhan usein vallalla olevaa one size fits all –ajattelua. Pienentämiseen päästään ennen kaikkea resurssikysymyksen kautta ja siksi tärkeää onkinpuolustaa koulutussektoria uusilta säästöiltä.

Millaisena näet kasvatustieteilijöiden tulevaisuuden työmarkkinoilla?

Kasvatustieteellisellä osaamisella on keskeinen merkitys yhteiskunnassamme, enkä näe, että tämä merkitys tulisi vähenemään. Tämä erityisesti, kun enenevässä määrin taloudellinen toimeliaisuutemme perustuu inhimilliseen pääomaan. Kasvatustieteellä on ja tulee olemaan luovuttamaton merkitys koulutuskentällä. Tämän lisäksi sen merkitys vahvistunee kuitenkin myös muilla sektoreilla ja kasvatustieteilijöitä tullaan näkemään yhä enenevässä määrin esimerkiksi liike-elämän puolella. Tämä tulee jatkamaan erityisesti HR:stä alkanutta kehitystä. Uuden työn ajassa hyvä johtajuus korostuu, johon pääsemisessä kasvatustieteellä on merkittävä roolinsa. Toki kasvatustieteilijöitä odottanee muiden alojen tapaan työmarkkinat, joilla urapolut ovat pirstaleisia ja suunta saattaa vaihtua usein.

Mikä arvo on kasvatustieteellä yhteiskunnassamme?

Tämä liittyy vahvasti edelliseen kysymykseen, sillä positio työmarkkinoilla kytkeytyy nimenomaan kasvatustieteilijöiden yhteiskunnalliseen arvoon. Opettajien rooli on keskeinen yhteiskunnassamme, sillä pätevät ja motivoituneet opettajat takaavat koulun edellä mainitun yhteiskunnallisen tehtävän toteutumista valmiuksien antajana ja tasa-arvon vaalijana. Opettajapuolen lisäksi arvo korostuu enenevässä määrin myös muilla sektoreilla kuten hyvän johtajuuden kehittäjinä.

Miksi peducalaisen pitäisi äänestää juuri sinua?

Sivistys on yksi tärkeimpiä arvojani politiikassa ja olen vankkumaton koulutuksen puolustaja. Olen erittäin perehtynyt koulutuspolitiikkaan opiskelijajärjestötehtävieni kautta ja näen, että koulutuspolitiikan pitäisi olla huomattavasti merkittävämmässä asemassa myös poliittisessa keskustelussa. Esimerkiksi resursseja ei voida loputtomiin jakaa niin, että sosiaali- ja terveyssektori ottaa ensin päältä omansa ja sitten koulutuspuolelle jää mitä jää. Koulutuskentän parissa työskennellessäni olen myös oppinut ymmärtämään perusteellisesti opettajien kokemuksia ja näkökulmaa koulutuskysymyksiin. Koulutusnäkemyksen lisäksi minulla on vahva sukupolvinäkökulma tehtävään politiikkaan, jonka tärkeyden uskon peducalaisten ja opiskelijoiden laajemmin jakavan.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s